Inhoan kategorisesti kaikkea hauskaa. Tai tarkemmin oikeastaan
kaikkea, jonka kuuluisi olla hauskaa, muukaanlukien kaikki juhlat, pitkään odotetut
lomat, matkat ja virkistyspäivät. Lähinnä siis siksi, että hauskan pitämiselle
designoidusta ajasta tulee hirveitä suorituspaineita ja stressiä siitä, että
entä jos onkin väsynyt, vähän kipeä tai muuten vaan huonolla tuulella, eikä
ollenkaan olekaan hauskaa. Sitten tulee pettymys sekä itselle että kaikille
muille, ja sitten onkin sen ei-hauskuuden lisäksi vielä huono omatunto siitä,
ettei osaa pitää hauskaa niin kuin pitäisi.
Ei sillä, ettei esimerkiksi juhlissa joskus hauskaakin voisi
olla, mutta yleensä se tapahtuu siinä vaiheessa, kun on suorittanut
hauskanpitoa väkisin niin pitkään, että voisi antaa itselleen luvan lähteä
kotiin hyvällä omallatunnolla, ja sitten tästä ajatuksesta ehkä vahingossa
rentoutuu niin paljon, että tuleekin hyvä mieli ja huvittaa tanssia Antti Tuiskua
ilman kenkiä tai analysoida ihmissuhteita ja maailman tilaa aamuviiteen asti.
Toinen hyvä tapa viihtyä juhlissa on olla järjestämässä
niitä, koska silloin tehtävänkuva on paljon selkeämpi. Järjestelyssä on
nimittäin edes selkeä tehtävä, jota voi suorittaa vaikka puolen metrin kyrpä
otsassa vastaantulijoille muristen ja silti onnistua, kun taas juhlavieraana
tehtävänä on ainoastaan viihtyä, mikä onkin sitten helvetin paljon vaikeampaa
jos olet edelliset kolme päivää stressannut siitä, että onkohan siellä
kuitenkaan hauskaa tai kivoja ihmisiä ja entä jos onkin flunssa, pms, yllättävä
vatsatauti, sappikiviä tai muutenvaan tosi väsynyt, niin saako sitten lähteä
kotiin vai näivettyykö siinä sitten viimeisetkin ystävyyssuhteet kun kaikki
muut ihmiset loukkaantuvat kun et ole niiden kanssa juhlissa pitämässä hauskaa niin
kuin kuuluisi. Tästä seurauksena pahimmassa tapauksessa sinut jätetään
kutsumatta seuraaviin juhliin, mikä onkin lähest yhtä ikävää kuin
juhliin kutsutuksi tuleminen, koska silloin viimeistään tuntee itsensä epäonnistuneeksi
ihmiseksi eikä huonolta omatunnolta voi edes enää nauttia sohvalla makaamisesta
ja tosi-tv-maratonista ja alkaakin tuntea itsensä yksinäiseksi ja se sitten
vasta ikävää onkin.
Oikeastaan varmin tapa nauttia juhlista on niiden
etukäteinen suunnittelu, koska silloin voi aivan hyvillä mielin uskotella
itselleen, että juhlista tulee todella hauskat ja niissä varmasti viihtyy itsekin.
Tällä tavoin juhlista voi hyvässä lykyssä nauttia useita päiviä etukäteen, ennen
kuin muistat viimeistään muutamaan päivää ennen juhlia, että se kuvittelemasi
seurapiirikaunotar, joka aina liihottelee cocktaillasi kädessä vapautuneesti
nauraen ja tanssien ihmisjoukosta toisen luo, et ollutkaan sinä vaan roolihahmo
great gatsbystä, ja alat ahdistuneesti miettiä, missä juhlapaikan poistumistiet
ovat ja miten sieltä pääsee kotiin mahdollisimman pian.
Seuraavaksi parasta ovat juhlat, jotka epäonnistuvat jo lähtökohtaisesti, koska jos esimerkiksi vapuksi on luvattu räntäsadetta, voi juhlimiseen osallistua täysin vapautuneesti, koska jos satut olemaan huonolla päällä tai lähtemään viiden minuutin kuluttua piknikiltä kotiin, ei kukaan loukkaannu tai ihmettele, koska kaikki olettavat että yleinen innottomuutesi johtuu vaakasuoraan vihmovasta rännästä eikä esimerkiksi siitä, että pakotetut sosiaaliset hauskanpitotilanteet olisivat mielestäsi jo lähtökohtaisesti ahdistavia, tai siitä, että olit aamulla aivastanut ja tämän seurauksena lietsonut itsesi hienovaraiseen stressipaniikkiin keuhkoputkentulehduksesta, jonka koko päivän ulkona istuminen muutoin varmasti aiheuttaisi. Parhaassa tapauksessa voit jopa jättää koko juhlan väliin ja istua kotona tekemättä yhtään mitään järkevää koko päivänä, ja se vasta on miellyttävä tunne. Tämä antaa vieläpä oikeuden jälkikäteen voivotella miten olisit niin mielelläsi vetänyt skumppaöverit ja herännyt seuraavana aamuna vieraat haalarit väärinpäin päällä Tallinnasta, niin kuin kuka tahansa ihminen, joka osaa pitää hauskaa, mutta et nyt tällä kertaa voinut, koska sää oli niin huono. Vakuuttelet että toivottavasti on parempi sitten ensi kerralla ja järjestetään ihmeessä jotain muuta kivaa kohta, ja toivot samalla salaa, että juhannuksena sataisi etanoita.
Seuraavaksi parasta ovat juhlat, jotka epäonnistuvat jo lähtökohtaisesti, koska jos esimerkiksi vapuksi on luvattu räntäsadetta, voi juhlimiseen osallistua täysin vapautuneesti, koska jos satut olemaan huonolla päällä tai lähtemään viiden minuutin kuluttua piknikiltä kotiin, ei kukaan loukkaannu tai ihmettele, koska kaikki olettavat että yleinen innottomuutesi johtuu vaakasuoraan vihmovasta rännästä eikä esimerkiksi siitä, että pakotetut sosiaaliset hauskanpitotilanteet olisivat mielestäsi jo lähtökohtaisesti ahdistavia, tai siitä, että olit aamulla aivastanut ja tämän seurauksena lietsonut itsesi hienovaraiseen stressipaniikkiin keuhkoputkentulehduksesta, jonka koko päivän ulkona istuminen muutoin varmasti aiheuttaisi. Parhaassa tapauksessa voit jopa jättää koko juhlan väliin ja istua kotona tekemättä yhtään mitään järkevää koko päivänä, ja se vasta on miellyttävä tunne. Tämä antaa vieläpä oikeuden jälkikäteen voivotella miten olisit niin mielelläsi vetänyt skumppaöverit ja herännyt seuraavana aamuna vieraat haalarit väärinpäin päällä Tallinnasta, niin kuin kuka tahansa ihminen, joka osaa pitää hauskaa, mutta et nyt tällä kertaa voinut, koska sää oli niin huono. Vakuuttelet että toivottavasti on parempi sitten ensi kerralla ja järjestetään ihmeessä jotain muuta kivaa kohta, ja toivot samalla salaa, että juhannuksena sataisi etanoita.