Tyypillinen ajatuskulku pääni sisällä (ja syy siihen, miksi ihmiset yleensä ensimmäisen kerran jälkeen lakkaavat kysymästä 'mitä ajattelet juuri nyt').
Minä: tarvitsisin kyllä lomaa. Olisipa
kiva lähteä vaikka jenkkeihin road tripille, missä voisi ajaa jossain aavikolla
ikkunat auki ja yöpyä teltassa keskellä erämaata tai metsää ja ajaa minne
huvittaa ja tehdä mitä haluaa ja jättää puhelin kotiin.
Ahdistus: metsässä on puumia. Ja ei niitä mistä pääsee eroon
tarjoamalla gintonicin mummotunnelissa ja riisumalla lähimmältä alle
70-vuotiaalta mieheltä paidan, vaan niitä oikeita. Ja millä oikein soittaisit
apua ilman puhelinta? Toisaalta jos soittaisitkin, niin roaming-maksut ovat
niin korkeat, että viettäisit luultavasti velkavankeudessa seuraavat kymmenen
vuotta.
Minä: No okei, VUOKRAISIN jonkun paikallisen nokian 3310, millä
ei ainakaan pääse facebookiin. Ja entä preeria? Siellä ei ole puumia, eikä
karhua ja varmasti oikein rauhallista ja autiota, eikä ihmisiä.
Ahdistus: mutta on skorpioneja. Ja myrkkykäärmeitä. Minun tuurillani joku puree meitä ihan
varmasti jo parkkipaikalla. Ja tiedätkö paljonko sairaanhoito jenkeissä maksaa?
Taloudellisesti järkevämpää olisi varmasti kuolla pois saman tein, koska
silloin ei joutuisi asumaan sillan alle kun ulosotto vie vaatteetkin päältä.
Minä: no hankkisin sitten
etukäteen vakuutuksen. Ja okei, entä jos ei yövyttäisikään ulkona, vaan jossain
majatalossa? Tai hankittaisin töitä jostain ranchilta hevospaimenena? Etelässä ihmiset
ovat kuulemma ihan tosi vieraanvaraisia, mitä nyt kuulemma ehkä vähän
rasistisia toisinaa…
Ahdistus: entä jos siellä asuukin joku hullu, joka lukitsee
meidät jonnekin kellariinsa vuosiksi tai murhaa ja paloittelee ja syöttää sioilleen?
Minä: no olisin kyllä enemmän huolissani, jos se ensin
paloittelisi, syöttäisi sioille ja sitten murhaisi. SE olisi kyllä jo melko ikävää...
Ahdistus: SINÄ ET OTA TÄTÄ VAKAVASTI! Muistatko miten siinä
yhdessä sarjassa joku maailman huippua oleva palkkatappaja melkein kuoli yhden
todella karmivan miehen taloon, jonne se lukittiin, kun se pyysi yösijaa, kun
oli kipeä ja lopulta se joutui puukottamaan sitä miestä silmiin sukkapuikoilla
ja siltikään ei meinannut päästä vapaaksi? Jos edes palkkatappaja ei selviä sellaisesta
helposti, miten itse ajattelin päästä vapaaksi? Lukemalla ihmisoikeusjulistuksen
ja uhkaamalla oikeuskanteella?
Minä: oikeuskanteella uhkaaminen on kyllä kuullakseni
todella tehokasta jenkeissä…
Ahdistus: niin, tai ajattele jos aivastat väärään suuntaan
ja joku syyttää sinua flunssa levittämisestä ja Bahaman lomansa missaamisesta? Onko
sinulla varaa miljoonien asianajajakuluihin?
Minä: okei, okei. Eli siis, pitäisi löytää joku rauhallinen
paikka, missä on hallitusti luontoa, ei petoeläimiä tai ikäviä hyönteisiä eikä toisia
ihmisiä näkö- tai kuuloetäisyydellä. Mojaven aavikko?
Ahdistus: kuka siten kuulee, jos huudat apua, kun hullu
palkkatappaja vaanii sinua? Tai joudut zombien jahtaamaksi tai houkutelluksi keskiaikaiseen
naisten alistuskulttiin? ETKÖ SINÄ OLE OPPINUT MITÄÄN TELEVISIOSTA?
Minä: okei, rauhoitu. Pitäisi siis löytää joku paikka, joka olisi
ihmisten välittömässä läheisyydessä, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei
kehenkään voisi vahingossakaan olla vuorovaikutuksessa.
Ahdistus: …ja saatavilla pitäisi olla juoksevaa vettä ja
ruokaa.
Minä: Eli jokin asfaltoitu ja aidattu alue, missä olisi muutama
tarkkaan valikoitu viheristutus, ja joka olisi rauhallinen ja kaukana
kaupungeista ja joka olisi tarkkaan vartioitu niin ettei sinne pääse kukaan
epäilyttävä vieras ihminen tai eläin, ja missä olisi toimiva infrastruktuuri...
Ahdistus: nyt kuulostaa hyvältä
Minä: … ja ehkä vielä
pääsy terveydenhuoltoon ja hyvät kommunikaatiovälineet jos tulisi jokin hätä?
Ahdistus: TÄYDELLISTÄ!
Minä: …eli toisin sanoen, haluat lähteä lomalle Guantánamoon?
Ahdistus: aivan helvetin hyvä idea.
Minä: aivan helvetin huono idea
Ahdistus: no tietysti mentäisiin sinne turisteina, ilman sitä
kaikkea kidutusta.
Minä: luulen, että ne kaikki pahoinpidellyt ja kidutetut vangit
saattaisivat vähän latistaa rentoutumisen kokemusta. Tai vapauden.
Ahdistus: no mutta siellähän se vapaus vasta konkretisoituu!
Kun näkee ihmisiä, jotka ovat viruneet siellä aistinpimennyshupuissa vuosikausia
kidutettuina, niin jo on ihme, jos ei ala oma elämä toimistokuutiossa vaikuttaa
hyvinkin vapauttavalta. Saisi vähän perspektiiviä asioihin.
Minä: no jos sillä saisi sinut hiljaiseksi, niin se voisi
olla harkitsemisen arvoinen ajatus.
Ahdistus: …ja kun kuuntelisi niitä kidutusääniä ja epävoiton
huutoja päivät pitkät niin kyllä ei enää haittaisi mikään kotikadun juoppojen
mölinä.
Minä...
Ahdistus: eikä varmasti kukaan ainakaan tulisi juttelemaan yllättäen.
Ja jos iskisikin turistiripuli tai malaria niin aina voisi ajatella, että hei
ei sentään mene niin huonosti kuin kaikilla noilla tyypeillä, jotka ovat
viruneet omissa ulosteissaan jossain neliömetrin kokoisessa häkissä kymmenen
vuotta!
Minä: minä alan pahoinvoida tästä ajatuksesta jo valmiiksi.
Ahdistus: Ja ajattele miten hyvää materiaalia saisit siihen
ihmisoikeusväitöskirjaasikin! Mitäs sille muuten oikein kuuluu?
Minä: …No... Ei puhuta nyt siitä.
Ahdistus: Sinnehän voisi myydä kaikille tyhjän sivun kammoa
poteville taiteilijoille ja prokrastinoiville akateemikoille kirjoituslomia!
Kymmenen sivua tekstiä päivässä, tai eristysselliin kuuntelemaan metallimusiikkia
koko yöksi. Kyllä alkaisi tulosta syntyä. Ihme, ettei tätäkin ole joku jo
kaupallistanut!
Minä. En tiedä pelottaako minua enemmän se, että olet
keksinyt noin kamalan ja hullun ajatuksen, vai se, että nykyisen USA:n
presidentin valtakaudella se voisi itseasiassa onnistuakin. Tai ei olisi
ainakaan hulluinta mitä se on ehdottanut.