Mitä ajattelin tänään a.k.a hyviä syitä lomailla kotona

Tyypillinen ajatuskulku pääni sisällä (ja syy siihen, miksi ihmiset yleensä ensimmäisen kerran jälkeen lakkaavat kysymästä 'mitä ajattelet juuri nyt').

Minä: tarvitsisin kyllä lomaa. Olisipa kiva lähteä vaikka jenkkeihin road tripille, missä voisi ajaa jossain aavikolla ikkunat auki ja yöpyä teltassa keskellä erämaata tai metsää ja ajaa minne huvittaa ja tehdä mitä haluaa ja jättää puhelin kotiin.

Ahdistus: metsässä on puumia. Ja ei niitä mistä pääsee eroon tarjoamalla gintonicin mummotunnelissa ja riisumalla lähimmältä alle 70-vuotiaalta mieheltä paidan, vaan niitä oikeita. Ja millä oikein soittaisit apua ilman puhelinta? Toisaalta jos soittaisitkin, niin roaming-maksut ovat niin korkeat, että viettäisit luultavasti velkavankeudessa seuraavat kymmenen vuotta.

Minä: No okei, VUOKRAISIN jonkun paikallisen nokian 3310, millä ei ainakaan pääse facebookiin. Ja entä preeria? Siellä ei ole puumia, eikä karhua ja varmasti oikein rauhallista ja autiota, eikä ihmisiä.

Ahdistus: mutta on skorpioneja. Ja myrkkykäärmeitä.  Minun tuurillani joku puree meitä ihan varmasti jo parkkipaikalla. Ja tiedätkö paljonko sairaanhoito jenkeissä maksaa? Taloudellisesti järkevämpää olisi varmasti kuolla pois saman tein, koska silloin ei joutuisi asumaan sillan alle kun ulosotto vie vaatteetkin päältä.

Minä:  no hankkisin sitten etukäteen vakuutuksen. Ja okei, entä jos ei yövyttäisikään ulkona, vaan jossain majatalossa? Tai hankittaisin töitä jostain ranchilta hevospaimenena? Etelässä ihmiset ovat kuulemma ihan tosi vieraanvaraisia, mitä nyt kuulemma ehkä vähän rasistisia toisinaa…

Ahdistus: entä jos siellä asuukin joku hullu, joka lukitsee meidät jonnekin kellariinsa vuosiksi tai murhaa ja paloittelee ja syöttää sioilleen?

Minä: no olisin kyllä enemmän huolissani, jos se ensin paloittelisi, syöttäisi sioille ja sitten murhaisi. SE olisi kyllä jo melko ikävää...

Ahdistus: SINÄ ET OTA TÄTÄ VAKAVASTI! Muistatko miten siinä yhdessä sarjassa joku maailman huippua oleva palkkatappaja melkein kuoli yhden todella karmivan miehen taloon, jonne se lukittiin, kun se pyysi yösijaa, kun oli kipeä ja lopulta se joutui puukottamaan sitä miestä silmiin sukkapuikoilla ja siltikään ei meinannut päästä vapaaksi? Jos edes palkkatappaja ei selviä sellaisesta helposti, miten itse ajattelin päästä vapaaksi? Lukemalla ihmisoikeusjulistuksen ja uhkaamalla oikeuskanteella?

Minä: oikeuskanteella uhkaaminen on kyllä kuullakseni todella tehokasta jenkeissä…

Ahdistus: niin, tai ajattele jos aivastat väärään suuntaan ja joku syyttää sinua flunssa levittämisestä ja Bahaman lomansa missaamisesta? Onko sinulla varaa miljoonien asianajajakuluihin?

Minä: okei, okei. Eli siis, pitäisi löytää joku rauhallinen paikka, missä on hallitusti luontoa, ei petoeläimiä tai ikäviä hyönteisiä eikä toisia ihmisiä näkö- tai kuuloetäisyydellä. Mojaven aavikko?

Ahdistus: kuka siten kuulee, jos huudat apua, kun hullu palkkatappaja vaanii sinua? Tai joudut zombien jahtaamaksi tai houkutelluksi keskiaikaiseen naisten alistuskulttiin? ETKÖ SINÄ OLE OPPINUT MITÄÄN TELEVISIOSTA?

Minä: okei, rauhoitu.  Pitäisi siis löytää joku paikka, joka olisi ihmisten välittömässä läheisyydessä, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei kehenkään voisi vahingossakaan olla vuorovaikutuksessa.

Ahdistus: …ja saatavilla pitäisi olla juoksevaa vettä ja ruokaa.

Minä: Eli jokin asfaltoitu ja aidattu alue, missä olisi muutama tarkkaan valikoitu viheristutus, ja joka olisi rauhallinen ja kaukana kaupungeista ja joka olisi tarkkaan vartioitu niin ettei sinne pääse kukaan epäilyttävä vieras ihminen tai eläin, ja missä olisi toimiva infrastruktuuri...

Ahdistus: nyt kuulostaa hyvältä

Minä: …  ja ehkä vielä pääsy terveydenhuoltoon ja hyvät kommunikaatiovälineet jos tulisi jokin hätä?

Ahdistus: TÄYDELLISTÄ!

Minä: …eli toisin sanoen, haluat lähteä lomalle Guantánamoon?

Ahdistus: aivan helvetin hyvä idea.

Minä: aivan helvetin huono idea

Ahdistus: no tietysti mentäisiin sinne turisteina, ilman sitä kaikkea kidutusta.

Minä: luulen, että ne kaikki pahoinpidellyt ja kidutetut vangit saattaisivat vähän latistaa rentoutumisen kokemusta. Tai vapauden.

Ahdistus: no mutta siellähän se vapaus vasta konkretisoituu! Kun näkee ihmisiä, jotka ovat viruneet siellä aistinpimennyshupuissa vuosikausia kidutettuina, niin jo on ihme, jos ei ala oma elämä toimistokuutiossa vaikuttaa hyvinkin vapauttavalta. Saisi vähän perspektiiviä asioihin.

Minä: no jos sillä saisi sinut hiljaiseksi, niin se voisi olla harkitsemisen arvoinen ajatus.

Ahdistus: …ja kun kuuntelisi niitä kidutusääniä ja epävoiton huutoja päivät pitkät niin kyllä ei enää haittaisi mikään kotikadun juoppojen mölinä.

Minä...

Ahdistus: eikä varmasti kukaan ainakaan tulisi juttelemaan yllättäen. Ja jos iskisikin turistiripuli tai malaria niin aina voisi ajatella, että hei ei sentään mene niin huonosti kuin kaikilla noilla tyypeillä, jotka ovat viruneet omissa ulosteissaan jossain neliömetrin kokoisessa häkissä kymmenen vuotta!

Minä: minä alan pahoinvoida tästä ajatuksesta jo valmiiksi.

Ahdistus: Ja ajattele miten hyvää materiaalia saisit siihen ihmisoikeusväitöskirjaasikin! Mitäs sille muuten oikein kuuluu?

Minä: …No... Ei puhuta nyt siitä.

Ahdistus: Sinnehän voisi myydä kaikille tyhjän sivun kammoa poteville taiteilijoille ja prokrastinoiville akateemikoille kirjoituslomia! Kymmenen sivua tekstiä päivässä, tai eristysselliin kuuntelemaan metallimusiikkia koko yöksi. Kyllä alkaisi tulosta syntyä. Ihme, ettei tätäkin ole joku jo kaupallistanut!

Minä. En tiedä pelottaako minua enemmän se, että olet keksinyt noin kamalan ja hullun ajatuksen, vai se, että nykyisen USA:n presidentin valtakaudella se voisi itseasiassa onnistuakin. Tai ei olisi ainakaan hulluinta mitä se on ehdottanut.