Päätöksiä

Ennen piti ihmisen esimerkiksi päättää ihan vaan että syönkö jotain mitä löydän kaapista vai jaksanko raahautua lähikauppaan ostamaan jotain muuta. Nykyisin kaikki on paljon vaikeampaa ja ruoka-äpin kanssa käy ihan samoin kuin Tinderissä: Yhteen vaihtoehtoon sitoutuminen on ihan hirveän hankalaa kun puhelin on täynnä muita vaihtoehtoja ihan liian helposti kotiovelle tilattavissa. Erona tosin on se, että woltissa kuvat sentäs on otettu niin, että niissä on edes jonkinlainen yritys näyttää jollain tapaa houkuttelevalta, eikä nyhtökaurawrapin sijaan kuvassa ole esim. autoa tai kuvaa kahdestakymmenestä sen wrapin kaverista, joista yrität sitten arpoa, että mikähän näistä ilmestyy ovelle (yleensä aina se vähän oudon näköinen yksilö, jonka kasvoista näkyy kolmasosa, eikä ikinä se reippaan, kivan ja urheilullisen näköinen yksilö, joka on kykeneväinen muodostamaan katsekontaktin kameran lisäksi oikeaan ihmiseen). Lopputuloksena on, että vuokraisäntä löytää parin kuukauden kuluttua sohvalta nälkään nääntyneen nuoren naisen kädessään puhelin, joka kysyy että haluatko mango-lehtikaali-minttukastikkeen vai korianteri-avocadodipin. Ja jos niinkin onnellisesti sattuu käymään, että ruokavaihtoehtoja selatessaan tiputtaa puhelimen naamalleen niin, että vahingossa lähtee joku tilaus menemään, niin viimeistään siinä vaiheessa huomaa olevansa niin nälissään että syö ’ihan vaan vähän jotain alkupalaa jääkaapista’. Vartin kuluttua onkin sitten syönyt kolme kuivanutta leipää, paketin muroja ja purkin c-vitamiiniporetabletteja (koska maitoa ei ollut ja murojen syöminen veden kanssa tuntui jotenkin vähän säälittävältä), eikä ole enää oikeastaan edes nälkä.

Eikä ruoka ole edes ainoa minkä kanssa näin käy. Kerran vietin kolme varttia lauttasaarelaisessa eteisessä takki päällä taksi-äppi kädessä miettimässä, olisiko kuitenkin vielä sen verran väsähtänyt kestoflunssasta, että olisi oikeutettua tilata itselleen taksi kotiin, vaikka metrollakin oikeastaan pääsisi kun vaan viitsisi vartin kävellä. Lopulta tulin tulokseen, että asian pohtiminen kolmen vartin ajan takki päällä eteisessä on oikeastaan aika tyhmää, ja siirryin pohtimaan asiaa huomattavasti miellyttävämpään makuuasentoon sohvalle. Vahinkopäikkäreiden jälkeen huomasinkin sopivasti koiran olleen ulkoilematta sen verran pitkän ajan, että taksin käytön pystyi oikeuttamaan ihan vaan ajankäytöllisistä syistä, - eikä ollenkaan esimerkiksi siksi, että pelkää että oikeasti väsyisi kuitenkin kävelystä ja sitten ahdistuisi siitä, että väsytti itsensä vaikka olikin vähän kipeä ja pitäisi levätä ja miten sitä jaksaa sitten kohta taas töihin vai kehtaako ottaa taas saikkua - ja tilasin itselleni taksin.

Kävisikö näin jos pitäisi tilata taksi tai ruokaa jostain puhelinpalvelusta, niin ei todellakaan kävisi, sillä kyllä sitä nyt mieluummin vaikka hiihtää hinkuyskässä hiekoitettua moottoritietä Helsingistä Ouluun kuin soittaa jollekin ventovieraalle puhelimella. Paitsi tietenkin jos siinä vieressä on joku tuttu, jolle ei tätä tietenkään kehtaa myöntää, niin sitten purraan hammasta ja ihan muina naisina soitetaan, tai sitten ehdotetaan, että hei eikö olisi oikeastaan hauska aloittaa nyt sellainen vesipaasto, tai kävellä lentokentälle ihan vaan ilmastotekona.