Vakaasta päätöksestäni olla täyttämättä enää vuosia huolimatta, täytin taas yhden vuoden lisää. Universumi oli ystävällisesti päättänyt ystävällisesti järjestää valtavat juhlat syntymäpäiväni kunniaksi, luultavasti hyvitelläkseen pissatulehdusta helvetistä, jonka sain juhannuksena, ja josta olin kärsinyt koko edellisen viikon. Yleensä sympatisoin syntymäpäiväjuhlailmoituksia, joissa lopussa ilmoitetaan 'en juhli' - mikä on oikeastaan vain kiertoilmaisu sanoa 'juhlin kyllä, mutta en halua ketään teitä puolituttuja kylään tai onnitelemaan, joten turha kärkkyä kutsua syömään voileipäkakkua postissa, teitä on nyt virallisest varoitettu ja pidätän oikeuden olla avaamatta ovea, vaikka selvästi olen kotona, jos tulette yllättäen kyläilemään ilmaisen kahvin toivossa', mutta koska juhlissa ei varsinaisesti edellytetty millään tavoin omaa osallistumistani, en pistänyt pahakseni ja ajattelin, että saattaisin jopa piipahtaa juhlapaikalla.
Koska universumi tietää mistä pidän, oli se järjestänyt juhlat glitterisateenkaaria & nahka-asuisia miehiä ja tasa-arvoa - teemalla. Juhlallisuuksiin kuului muun muassa marssi kaupungin läpi ja konsertti puistossa, mikä oli mukavasti ajateltu, koska pystyin ottamaan koiran mukaan koko päiväksi. Ilmeisesti universumi oli kuitenkin vahingossa tehnyt juhlakutsuissa kirjoitusvirheen, sillä se oli laittanut aloitusajaksi kello 11 aamulla, mikä on lauantaisin aika, jolloin vielä makoilen sängyssä ja alan pohtia aamiaista. Ajattelin, että juhlakalu voi saapua kyllä hyvin juhliinsa myöhässä, joten en pitänyt kovinkaan paljon kiirettä, sillä seurauksella, että olin noin puoli kuuden aikaan tehnyt tarvittavat aamutoimet, kuten pukeutunut, ja syönyt aamiaisen ja nukkunut päiväunet. Tässä vaiheessa sain kutsun syömään kakkua siskoni luokse, ja päätin kiittää universumia kohteliaasti juhlien järjestämisestä, mutta jättää juhlimisen juhlavieraille ja siirtyä itse suoraan mansikkakakun syöntiin. Bonuksena sain myös lukea siskon avolapsille iltasaduksi Tatua ja Patua, mikä tosin lasten huoltajien vaateista, ja omista sekä lasten prostesteista huolimatta loppui ennen kirjan puoliväliä nukkumaanmenoaikaan.
Alun vastusteluista huolimatta päätin, että syntymäpäivät ovat lopulta oikeastaan ihan mukavia, ja voisin viettää sellaisia ensi vuonna uudestaan. Lisäksi päätin, että on hieman ikävää, että syntympäivät tulevat aivan sattumanvaraiseen aikaan ja saattavat yllättää sellaiseen aikaan kun on vaikka töissä tai väsynyt viikon antibioottikuurista, eikä oikein jaksa tehdään mitään hauskaa, ja siksi päätin että juhlin syntymäpäivääni yhtä monta päivää kuin täytän vuosia (paras asia vanhenemisessa on se, että saa itse päättää asioista, kuten iltasatujen pituudesta, nukkumaanmenoajoista ja syntymäpäivien kestosta).
Ja koska syntymäpäiväjuhlani olivat niin onnistuneet (vaikka en itse ollutkaan paikan päällä), päätin, että suon saman ilon myös kaikille muille. Joten täten kutsun kaikki ihmiset juhlistamaan syntympäiviäni seuraavan noin kuukauden ajan. Kaikki täysi-ikäiset osallistujat saavat päättää itse juhlien kestosta, ohjelmasta ja nukkumaanmenoajoistaan ja tehdä kaikkea hauskaa mitä oikeastaan haluavat, koska syntymäpäivät. Kaikkein parasta on se, että kenellekään vieraalle tai puolitutulle ei tarvitse vaivaannuttavasti jutella tai teeskennellä pitävänsä hauskaa, vaan juhlia voi viettää vaikka makaamalla sohvalla ja katsomalla tositv:tä koko kuukauden tuntematta huonoa omatuntoa. Olkaa hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti